Translate

31.1.2011

Pimeyttä ja kylmää vastaan

...

















Kun pakkanen paukahtelee nurkissa, ovat nämä tarpeen hänelle,
ken hakee lisää puita liiteristä... 

Ja kun käy yläkertaa lämmittämässä 
ja hilpasee villasukat jalassa nopeasti alakertaan, 
ei kannata kaatuilla rappusissa... 

Vähältä piti, etten pehvamäkeä rappuja alas tullessani 
kaatanut jalkoineni rappujen viereen pakkauksineen
"turvaan" laitettua kylpyhuoneen uutta lavuaaria... 














PS: Kuvattu seuraavana aamuna yöpaituli päällä:
Tässä kapeiden hassujen rappujen kaarteen
kohdalla olin jo kumossa. Oikea käsivarsi on aikas
mustelmilla, samoin kankku, vasen polvi vääntyi,
selässä on mustelmia, jopa päähän ja niskaan sattui.
Oikean käden pikkusormikin on kippee...
P pitää koettaa kulkea näillä villasukilla rapuissa varovasti... =)



*painaa villaisella kaikkia mustelmiaan...*

...

Pyykkiensilityspäivä

...





Perjantaina pidin silityspäivän. Inhoan pyykkien silittämistä, koska nenäni menee aina ihan tukkoon silityksestä nousevasta pölystä. Näin on ollut aina, allergialääkkeestä huolimatta. Siitä syystä silitettävien kasa (vuori) on aina saanut kasvaa rauhassa, koska minulla ei ole ollut mitään erityistä hinkua silittää niitä. Nyt tuo silitettävien vuori oli taasen niin valtava, ja vei tilaa jopa Hanin vaatteilta, että oli ihan pakko napata aamusella antihistamiinia (viimeiset tabletit)  ja nenäsuihketta sen aamun ensi töikseni ja toiseksi sitten etsiä silityslauta ja -rauta, kantaa ryppyvuori esille ja aloittaa silitysurakka.






Olin unohtanut että siellä ryppyvuoressa olisi yllätyksiäkin. Esimerkiksi muutamia Keravan kierrätyskaupasta ostettuja tyynyliinoja, joista tässä yksi erityisen ihana kaunis puuvillainen, kukallinen, monelta kantilta. Harmi kun löysin vain yhden tällaisen tyynyliinan....






Entiset tyynyliinamme ovat sekä Hanin äidin että miun Mamani antamia ja ne alkavat vedellä viimeisiään, joten etsin hyvälaatuisia puuvillaisia tyynyliinoja aina kun sellaisia jossain näen. Joskus kirppareilta tekee niissäkin löytöjä. On juu joskus vaikka jossain Jyskissä 5 eurolla ihan uusia tyynyliinoja, mutta ne ovat ihan liian ohuita ja läpinäkyviä...




Pidän valkoisista puuvillalakanoista. Rakkaimmat ovat niin ikään Mamani joskus antamia. Niissä useissa on hänen nimikirjaimensa kauniisti kirjailtuna ja lakanan yläreunassa pitsi. Ne ovat kunnon paksua puuvillaa, joka  pitää pesusta ja auringossa tai pakkasessa kuivatuksesta.




Keittiöpyyhkeitä mie suorastaan rakastan. Niitä ei voi koskaan olla liikaa. Eihän? Tässä niitäkin sileiksi muuttuneina tästä viimeisimmästä pyykkivuoresta. Tässäkin pinossa on pari kirppislöytöpyyhettä.
Tuo vihreäraidallinen on Mamani vanha pyyhe. <3




Kun muutaman tunnin kuluttua saan vihdoin silitettyä kaiken, olen tyytyväinen. Olen pölyallergiastani huolimatta saanut aikaiseksi kauniita, suht sileitä liinavaatepinkkoja, pinon pöytäliinoja ja meille vaatteita. Keot näyttävät kaapeissa taas kauniimmilta ja niin ah kotoisilta...

Sinikukkainen pöytäliinalöytö on täältä eräältä paikalliselta kirpparilta. Liinassa oli ostohetkellä keltaisia läikkiä ympäriinsä, ja sen hinta oli alle kaksi euroa. Omistaja oli varmaankin luullut, etteivät läikät lähde pois. Mutta nepä lähtivät pesussa ja sekin liina odottaa nyt puhtaana ja silitettynä kaapissa kesäisiä kahvihetkiä... ei voi sanoa puutarhassa, mutta ehkä jopa pihalla. Sateen sattuessa tuvassa.  ;D



...

28.1.2011

Mustavalkoista

 ...


Roikkuville johdoille lisäkäyttötarkoitus:
 Laita roikkujohtoon minipyykkipoikasia joihin voit ripustaa jotakin mukavaa... =)




Kännykköjen akuille kotipesä Robin Hoodista 2,99€.
Puolikaarihylly on Apen valmistama. =) 

<3



Ulko-oven pieleen tulee kynttilälyhdylle paikka. 
Koukku Puuilon alelaarista 1€.





Toinenkin Apen valmistamista senkeistä sai oviinsa valkoista maalia.
Hän valmisti nämä senkit meidän piirustustemme mukaan viime vuonna.
Appi on puutaikuri. =)

Olohuoneen kaunis matto
on Mamalta saatu. =)


...



27.1.2011

Aurinkoa ja pakkasta





 Kokeilin eilen, voiko rappusilla jo juoda teetä? =)
Voi, mutta villakintaat käsissä. 
-Muuten sormet jäätyvät.



Lähitienoossa on ainakin lupiineja näistä lupiinitörröttäjistä päätellen. 




Yksi pihapuu lumisessa asussaan... 




Jänis oli kutsunut kaverinkin yöksi pihallemme 
ja ne ovat pitäneet hankitanssit. =)






Kannan sisälle puita liiteristä ja
piipahdan yläkertaa lämmittämässä... 
Tämä pönttöuuni saa kesällä lähteä. 
Tahtooko joku?
Tästä saisi...




Yläkerran toinen huone on kylmä, tai ainakin hyvin viileä.
Huone on nyt vähän kuin varastona.
Jouluruusu joutui sinne karanteeniin, 
kun sen lehtiin ilmestyi pikku-ötököitä...




Huoneen toista ikkunaa kuvioi pakkanen. 
Jäisen ikkunan edessä lentelee onnenlintu...




Toisesta ikkunasta pääsee kurkistamaan pihalle... 



...






25.1.2011

Mietteitä

 ...


Tässä lähellä on vanha maalaismiljöö. Siinä pihassa on iso puinen päärakennus, avoimine rikottuine ikkunoineen ja pihassa monta rakennusta, sekä jyhkeä navetta, puulevyillä peiteltyine ikkunoineen, kaikki hylättyjä...  Ihailen tuota navettaa ohi kulkiessani ja mietin tuon pihapiirin tarinaa...

Mietin, kuka sen omistaa. Jospa talon naapurusto tietäisi. Rohkenisinko käydä kysymässä? Utelisinko, onko siinä pihassa mitään perennoja, joiden alkuja saisi kaivaa mukaansa tähän ihan tyhjään pihaan? Ne perennat todennäköisesti ainakin viihtyisivät tässäkin pihassa, koska luultavasti maaperä on samanlaista.

Navetasta tulee niin mieleeni lapsuudenkodin iso navetta, joka niin ikään seisoo melkein (ainakin ulkoisesti) koskemattomana sen hienoksi remontoidun lapsuudenkodin pihamaalla. Sen navetan vintillä oli heiniä ja olkia, joita heiteltiin alas navettaan lattialuukuista. Porsaiden pahnoiksi. Sen ainoan sonnin iloksi. Kanojen ja niiden kaikkien muiden siivekkäiden lämmikkeiksi. Aukosta se navetasta ylöspäin kohoava lämmin ilma toi aina takaisin jokusen heinän ja oljen, pahnojen pudottajan silmille, ennen kuin luukun sai takaisin kiinni...





Eilisaamuna kun vedin salusiinit pois keittiön ikkunan edestä, oli vaaleanpunainen amaryllis aukaissut vihdoin viimeisen kukkaputkensa. Sipulisapuli oli kiltisti JOPA sävyttänyt ne kukat verhojeni värisiksi, kun saman sipulin edelliset kukat joulukuussa edellisessä kodissa, olivat enemmän heleän vaaleanpunaiset. =D Kiltti ja kohtelias amaryllis. Vai mitä?

Vai pitäisikö sanoa ritarinkukka? Se amaryllis on sanana niin helppo muistaa... Ritareita kun ei niin paljoa enää nykyaikana ole, joten koko sana meinaa unohtua, kun sanalla ei ole käyttöä eikä kohteita. -Lukuunottamatta tietenkään noita läheisiä ritareitani. =)


...



24.1.2011

Onneksi oli Suojelusenkeleitä!?

 ...




Olin käynyt torstaina aamupäivällä kylillä asioilla. Löysin kotimatkalla lähetystorin sekä sen takahuoneesta pienen kirpputorin. Minulla oli mukanani vain muutama kolikko taskunpohjalla. 10 sentin alepöydästä löysin kolme ruusukoristeista kahvikupin aluslautasta, nostin ne syliini. Samassa pöydässä oli rukousnauha. Sanoin ääneen takanani seisovalle myyjälle: 
-Rukousnauha! Ja vain kymmenen senttiä? Minä ostan sen pois. 
Myyjä näytti ensin hämmästyneeltä, nosti oikeaa kättään ja aikoi sanoa jotakin, mutta nyökkäsi sitten: 
-Jos se kerran oli siinä, niin sitten se on 10 senttiä.  
Maksoin kassalle kaikki 40 sentin ostokseni, joiden loppusumma sopi hyvin ikuiseen surkeaan budjettiini ja vaelsin yhtä uutta reittiä, kirkon viertä pitkin, tänne uuteen kotiimme. Nostin vaaleanpunaruusuiset lautaset tiskialtaaseen, pesua varten. Olohuoneen vitriinikaapin päällä seisova puinen enkeli, jonka olin tuonut mukanani jo ensimmäisten muuttotavaroiden joukossa tänne suojelusenkeliksi, sai kaulaansa sen ostamani rukousnauhan. Nauhaa sen kaulaan ripustaessani sanoin puuenkelille ääneen: 
-Suojele sinä nyt kaikkia mun rakkaitani.

♥♥♥


Vieläkin sisimpäni on sekaisin sitten torstai-illasta... Minun pieni tyttäreni joutui autokolariin sulhonsa kanssa. Sulholla oli ollut ajokortti sekä auto vasta hetkisen...
Moottoritiellä tuli tilanne, jossa oli kaikki katastrofin ainekset olemassa, pienessä nopeassa hetkisessä...

Selkäni takana ritisee pönttöuunissa tulet. Lämmitän yläkertaa. Samalla on lämpimämpää istua tässä koneellakin, tarkenee jopa ilman kynsikkäitä. Silti sisintä kylmää yhä ajatus, mitä ruttaantuneen henkilöauton kahdelle muruselle olisi voinut käydä. Onni onnettomuudessa oli, että nuoret selvisivät hirvittävällä säikähdyksellä, kadonneilla silmälaseilla, mustelmilla, verta vuotavalla nenällä ja sulho yön sairaalatarkkailulla sekä lasinsirpaleiden haavoilla, tuosta järkyttävän uhkaavasta tilanteesta.

Onneksi. Oi, onneksi,
heillä oli omat suojelusenkelinsä matkassaan mukana...

♥♥♥


 Siksi perjantaina hoin itselleni,
etten koskaan saa pitää mitään itsestäänselvyytenä
pukien sanani tähän jo toisessa blogissani olleeseen muotoon:


Koskaan ihmiselämässä 
 ei saisi pitää 
mitään 
itsestäänselvyytenä 
Hän ei ole 
aina tässä...




-Una Reinman-


...








22.1.2011

Vasta sataneella hangella

...


Kettu ja jänis olivat vaeltaneet talon viertä viime yönä... 
Jäniksen jäljet ovat useana yönä kulkeneet 
juuri tuosta. Nyt seuraan oli liittynyt kettu. 
Onkohan jänön jälkiä enää ensi yönä...


...

20.1.2011

Vapaaehtoista


 ...



Pidän tästä olosta. Kiireettömyydestä. Yksinkertaisuudesta. On tavattoman kotoisaa kuunnella kun takassa puut paukkuvat ja jalassa lämmittävät Maman villasukat. Mikäs tässä on istuskellessa, kun lumityötkin on taas tehty tältä aamulta. Sataa hiljaksiin miltei villakintaan kokoisia lumihöytyviä joten illaksi varmaan pääsee taas jumpaamaan lumikolan kanssa. Lumien siirtely paikasta toiseen on hommaa jossa todella näkee kättensä jäljen. Pihamme kolattu alue on jostakin syystä liioiteltua. Sen mallina on yhä muuttokuorma-auton kääntämisen tarvitsema alue. Nyt pihaa voisi hieman jo pienentää. Kolattu alue on suurempi kuin edellisen asuinpaikan neljän auton parkkialue ja pihamaa. =) On siis sallittua, että hieman niukensin tänään tuota siistittyä aluetta.


Eilen, suojasäällä jopa innostuin leikittelemään lumella ja tein polkua syvemmälle ns puutarhaan. Siis sinne paikkaan, jonne joskus -haaveissa ainakin- on pikku puutarhamme syntyvä. Tein vain yhden polun joka alkaa ja loppuu ykskaks ja kulkija joutuu palaamaan samoja jälkiä pitkin takaisin pihaan. Mie pidän koskemattomista hangista. Ne ovat kauniita. Saa niissä olla vaikkapa metsäneläinten jälkiä, jotta tietäisimme ettemme ihan yksin täällä pohjolan talvessa vaella. Jänis onkin öisin käynyt maistelemassa maahan tipahtaneita linnunruokia.

Pohdin, voisiko toisen yläkerran huoneen pyhittää multapurkeille ja multaisille laatikoille ja voisiko sinne asentaa niille jonkinlaisen kasvulampun? Kynsiäni melkein pureskellen mietin, millainen maaperä pihan lumikuorman alta paljastuu. Malttamattomana piirtelen taas hassunmuotoisen tonttimme karttaa ja suunnittelen sinne vapaamuotoisesti eri kukkien ja kasvien sekä kasvimaan paikkaa. Se kartta nimittäin tuntuu muuttuvan vielä koko ajan. Näinhän niitä kasvupaikkoja onkin helpompi siirrellä ja muutella, kun maassa ei ole vielä mitään. Olen unohtanut, mihin joutuivat ne sipuliruukut, joista pitäisi tulla portaille ensimmäiset kevään sipulikukat. Lienevät ulkovarastossa. Muiden varastotavaroiden takana.

Kylmässä ullakkovarastossa puolestaan on iso pahvilaatikko jossa uinuvat kaikki viime kesänä keräämäni kukkien siemenet. Siellä on hauskan punaista lupiinia, sinisiä orvokkeja, valkoista akileijaa, sinistä vuorikaunokkia jne, jne. Osan siemenet keräsin edellisen asuinpaikan takapihalta, ja osa on Maman puutarhasta.

Siivoan tuhkat pois tulipesistä. Vien tuhkat ulosmennessäni sen toisen koivun juurelle, joka on pakko jossain vaiheessa kaataa. Muistelen kuinka Pappani heitteli tuhkaa keväisin hangille, jotta ne sulaisivat nopeammin. Perunamaan paikalle tuhkaa ei saanut laittaa tai tuli rupisia perunoita. Takaisin sisälle mennessä vien puita mennessäni.

Ripustan seinälle rakkaan Papan tekemän puukauhan. Ainoa esine joka minulla on hänestä... Ja muistot. Ja ikuinen ikävä.... Nostan seinälle myös onnea toivottavan italialaisen puisen sydämen, matkamuiston Pikkusiskolta. Siihen oli alunperin kiinnitetty puinen lumiukko, mutta nappasin Jaana-ystäväni toissavuotisesta joululahjasta tuon pienen puisen enkelin sen lumiukon tilalle. Nyt Jaanan enkeli on onnea tuova enkeli. Onnea sitäpaitsi aina tarvitaan.


Kurkin jääkaappiin ja päätän tehdä soijamustikkabanaanismoothien. Yksi banaani niks naks kolmeksi palaks, palat mittakannuun joka on sopivan kapea sauvasekoittimelle, sekaan puoli lasia soijamaitoa sekä jääkaapissa sulaneita mustikoita kolme reilua ruokalusikallista ja muutamia surrautuksia. Huuhdon sekoittimen terän heti paikalla, Hanin eilen asentaman hanan alla. Rakas kuunteli toiveitani kun kerroin, jotta tuollainen korkea, kaareva hana on mielestäni toimiva keittiössä. Kannut ja korkeat astiat on helppo täyttää vedellä. Ihana mies.

 

 Vaikka pyrimme säilyttämään, ja kierrätystä hyväksikäyttäen uusimaan käytetyillä osilla vaihdettavia osia remontissamme, on pakko joitakin kohtia hankkia ihan uusina. Yksi tärkeä uutena hankittava asia ovat vesihanat. Edellinen keittiöhana oli vuotanut allaskaappiinkin. Allaskaapin vesivahingoittunut hylly onkin nyt liiterissä mallina seuraavalle hyllylle.

Kaadan smoothien lasiin ja menen olohuoneeseen sohvalle tutkimaan posteja ja siemailemaan juomaani. Minulle on saapunut tervetulopaketti jossa on tietoa tästä kaupungista, kangaskassi ja puhelinluettelo. Eipä koskaan ennen ole tällaista tervetulotoivotusta saapunutkaan missään muussa kaupungissa. Mutta miksi vain minun nimeni oli paksussa kirjeessä? Siksikö, kun olen jo ehtinyt tutustua paikalliseen terveyskeskukseenkin, mutta Hani ei?

Mmmmm... =)

Ihanaa, postin joukossa on ensimmäinen Voi hyvin-lehti, todella pitkästä aikaa. Sen sai minulle myytyä puhelinmyyjä ihan hiljattain, samalla seiniä valkoisella sutiessani. Vertailimme hänen lapsuudenkotinsa ja tämän meidän rintsikkamme ikiä. Tämä oli vanhempi. =) Puhelimeenkin jäi valkoista maalia joka piti sitten kuivuttuaan rapsutella irti.

Olen aina pitänyt Voi hyvin-lehdestä. Tämäkin lehti on tulvillaan tärkeitä, koskettavia ja seesteyttäviä asioita. Pääkirjoitus saa minut hymyilemään nyökytellen. Krista Launonen kirjoittaa LOVOS-ilmiöstä, (Lifestyles of Voluntary Simplicity) jossa yksinkertaistetaan elämää omasta halustaan. Sitähän tämä meidän nykyinen elokin on. Omasta halustamme yksinkertaistimme ja toisaalta hiukan vaikeutimme elämäämme. Vapaaehtoisesti. 








...








19.1.2011

Lumisena keskiviikkona

...



Harsin käsin salusiinit Maman joskus antaman kauniin kapan alle 
keittiön ikkunaan. 
Kappa on nyt ensimmäistä kertaa ikkunassa. 
Samasta kankaasta sai myös avoin astiakaappi helman.  



♥♥♥






Kauppareissulla ihailin lumisia maisemia...






...

18.1.2011

Kiitos Melita!

 ...




Posti toi ihanan kortin Melitalta. =) 
Kiitos Melita-pieni tästä kortista 
ja sen toivotuksesta! 





Puut kalisivat jäisinä


 ...




Eilen pihalla oli mahtava lumikuorma kuorrutettuna jääkannella. Aamuöinen vesisade oli jäätynyt kovaksi ja painavaksi kerrokseksi aiemmin yöllä sataneen lumikerroksen päälle. Oli kunnon kuntojumpaa saada piha siistiksi. Sitä saattoi jo sanoa lumityöksi. =)


Puiden oksat heiluivat jäisinä kalisten toisiaan vasten jääpuikkomaisine tuulikelloineen. Kun työnsi lumikolalla lumia jo korkeahkon penkan päälle, tarttuivat nämä jäiset oksat hiuksiin kiinni ja kiskoivat minua kiusallaan saaden miun piilottamaan haituvaiset hupun alle. 





...

17.1.2011

Olohuoneessakin on nyt verhot

...




Koskapa ompelukone ei tahdo ommella, 
ostin neljä halpaa pöytäliinaa joista tein 
olohuoneeseen verhot. 
Ajavat ihan asiansa.



23.1.2011: Myös kattolamppu 
on nyt vaihdettu olohuoneeseen...
Tämä lamppu on Hanin vanhempien entinen. 


 

...

16.1.2011

Kurkistussilityksiä

 ... 




Anoppi teki hauskan pannumyssyn ideoimalla sen pöytätabletista ja jatkokangaspalasta. =) 
Vieressä oma heräteostokseni, euron maksanut kana Lahtelaisesta sekatavarakaupasta... 




Apen lamppuidea: retrolamppu läpi lasimaljakosta. =) 




 Jouduin kiikuttamaan jouluruusun karanteeniin yläkertaan. 
Siellä ei ole muita kukkia. Jouluruusuun tuli ötököitä... 
Eivätkä helmilijani jaksa kukkia. Eikä amaryllikset avata kukkiaan. 
-Keittiön ikkunalauta on kyllä aikas kylmä... 




Edellisessä kodissa kuivasin kaikki saamani ruusut. 
Ne piti pakata ihan omaan pikku muuttolaatikkoonsa 
että saapuivat ehjinä perille. 




Makuuhuoneessa on lainaverhot... 





Eteisessä toistaiseksi Maman pitsiliina ikkunassa, 
ennen kuin keksin ikkunaan jonkin vähemmän arvokkaan ja ihanan kankaan. 
Näitä Maman pitsejä käyn välillä sormillani silittelemässä... 




KOt! 
Tämä viimeinen tummanpunainen ritarinkukka ei taida aueta, 
vaikka se pääsi vesilasiin?

...

Selkää säästävä keino

...



Edellinen asukas oli jättänyt puuliiteriin kaksi isoa sinistä ikea-kassia. Kokeilin kantaa niillä puita yläkertaan ja sehän onnistui paremmin kuin puulaatikon kanssa.

-Ikeasta siis jotakin hyötyäkin... ;D



...

15.1.2011

Aikomuksia

, k...




Lauantaina mies menee ralleihin töihin ja minä jään kottiin. Mitäs sitä tänään tekis? No jos vaikka kokeilisi leipoa tuolla pikkusähköhellalla, johon miun omat leivinpeltini eivät edes mahtuneet. Laitoin omat pellit varastoon, jos vaikka jossain vaiheessa keittiötä remontoidessa hankitaan sellainen normilevyinen hella. Pullataikina nousemaan ja kakkupohja-ainekset esille. On Hanin syntymäpäivä. Juhlan kunniaksi ostamani tulppaanit nököttävät ikkunalaudalla.

Mutta minulla ei ole yhtään leipomusfiilis, vaan kaivankin esille apen keittiökaapin vetimet ja eilen sekatavarakaupasta löydetyn Sampo-jauhepurkin ja kumirukkaset jo muutenkin karheisiin käsiini ja testaan yhteen messinkivetimeen kuinka puhtaaksi se tulisikaan. Tulihan se. Tarvittaisi vaikka vielä vanha hammasharja jolla viimeistelisi ja tuloksena olisi upea hohtava ihana laatikon vedin, kuin koru konsanaan. =)

Vanhoja kunnon tehoaineita. =)

Yhden vetimen testattuani mietin, tepsisikö aine noihin olohuoneen kaakelitakan lasiluukkuihinkin joissa on paksu kerros nokea? Tuumasta toimeen. Purkin ja kostean pesusienen kanssa olohuoneeseen ja takkaluukku auki. Ihme ja kumma, se aine tepsi. Luukusta tuli kuin uusi! Taustahälynä televisiossa Jamie Oliver opettaa oppilaitaan opettamaan muitakin kokkaamaan... Vielä toinen luukku ja pesusieni on entinen. Sieni roskiin ja vaellus keittiöön. Mitä mun pitkikään? Ai niin, syödä banaani. Niitähän on tuossa iso kasa jostain kumman syystä. Ai niin se kakku. Mutta pakkasessahan on kolme irtopohjaa joista voin tehdä huomenna kakun. Oli suunniteltu, että vietetään Hanin synttäreitä sitten vasta sunnuntaina. Luultavasti ketään ei edes tule kylään joten miksi mie sitä pullaakaan... Pakkasessa on sitäpaitsi kolme korvapuustia... Saan syyn olla leipomatta. =)


Nyt liekit voi nähdä luukkujen takaa. Tässä luukut ovat saaneet myös liesimustakäsittelyn.



Olohuoneessa tuijotan hetken kahta ikkunaa ja eriparisia verhokyhäelmiäni. En muista koska ennen olisin asunut talossa jonka olohuoneessa on kaksi ikkunaa. Siksi eilen kauppamatkalla ostimme myös verhoaineksia olohuoneeseen, sekä salusiinikangasta keittiöön. Etsin esille ompelukoneen. Kannan sen keittiöön ja toivon koneen tällä kertaa ystävällisesti toimivan. Se on sellainen oikukas ja herkkä kapistus joka toimii jos sitä huvittaa toimia. Hani sitä välillä fiksailee ja joskus tuntuu auttavan kun tätä konetta mies vain katsoo. Se on kuin mun tietokoneeni. Aikanaan pojat tai Nunnukka vaan katsoivat mun oikuttelevaa konetta ja taas se toimi. Mikä ihmeen sähköyliherkkyys mun sormissa on kun saan koneet epäkuntoon?

Leikkaan myös salusiiniksi aikomani kankaat valmiiseen mittaansa. Levitän kankaat keittiöön ja istahdan ompelukoneen ääreen. Kaikki on tsekattu ja taittelen salusiinikankaan reunaa päärmeeksi ja kiepautan koneen sivupyörästä neulan kerran kankaan läpi, lasken paininjalan ja painan varovasti varpaillani poljinta ja kas, konehan ompelee! Mutta ilo jää lyhykäiseksi kun huomaan kymmenen senttiä ommeltuani, ettei kankaassa ole yhtään tikkiä. Ehkä alussa kaksi tikkiä, mutta sen jälkeen neula on vain reijittänyt kangasta... =(
Nappaan tilkun ja kokeilen kaikenlaisia säätöjä, mutta kone tekee vain reikiä tilkkuunkin, Ei se toimi. Pitäneekö minun ruveta siis käsin ompelemaan salusiineja? Jätän koneen pöydälle, saa mies katsoa sitä kun saapuu ralleista. Jos jaksaa. Jos ei jaksa nyt niin sitten joskus muulloin. Keitän kupillisen teetä ja menen kurkistamaan loppuosan ylpeydestä ja ennakkoluuloista ja komeasta mr Darcysta... =)

Palaan keittiöön ja siivoan pois sen kiillottamani vetimen plus ne muut yhä tummuneet ja laitan ne purnukkaansa. Seuraavan kerran kun ostetaan uudet hammasharjat, täytyy laittaa talteen ne entiset. Niitä pikkuruisia harjoja voi käyttää näidenkin putsaamisessa. Pesusienellä ei saanut tämän tarkemmin. Nyt vaan muutossa tuli heitettyä pois jopa vanhat hammasharjatkin. =)


Tiskaan pois aamuisen mukit ja saan edes sen asian tehtyä tänään. Ai niin, aamullahan mie laitoin pyykkikoneen päälle ja sain ne pyykitkin (hieman viiveellä) kuivaustelineelle. Pyykkikone piipitti valmista juur silloin, kun olin takanluukkujen kimpussa. Piti ensin pestä kädet ennen kuin saaatoin koskea pyykeihin. Pyykit olivat toinen asia siis jonka aioin ja tein loppuun.

Myös keittiön puulieden kansi sai liesimustakäsittelyn.

Sekoitan jauhelihataikinan kulhoon, työnnän kulhon jääkaappiin ja palaan telkun ääreen. Samalla kurkin Hanin kannettavalta Nunnukka-tyttären ihanan pitkää meiliä. Esikoiselta tulee kohta tekstiviesti jossa hän kysyy voiko maissijauhoja käyttää korppujauhojen sijaan? Juu, vastailen soittelemalla. Lihapullista sielläkin oli kyse. =) Juur laitoin itse gluteenittomia jauhoja omaan lihapullerotaikinaamme ja kun mies saapuu, teen pyöryköitä pellille leivinpaperin päälle ja pelti uuniin. Kun saan ne paistettua, olen tehnyt tänään jo kolme asiaa. Ainakin on suuri aikomus tedä niin. Kuinka paljon asioita sitä lauantaisin pitääkään saada valmiiksi asti? =)


PS: Kyllä se pikakakkunen piti sitten kuitenkin kahvipöytään sunnuntaina vierailijoille äkkiä väsätä. =D

PS2: Maanantaina saan mustattua keittiön puuhellan kannen ja olohuoneen takan ristikkoluukut liesimustalla. Nyt nekin ovat hienot.

PS3: OStin uudet hammasharjat meille ja sain vanhat kierrätyskäyttöön, eli astiakaapin vetimet ovat nyt kirkkahat ja Hani asensi ne paikoilleen. Kaapin helmakangas saisi oikeasti olla kuitenkin valkoinen tai ainakin valkopohjainen...


Astiakaappi vetimineen hiukan myöhemmin...

...