Translate

31.3.2011

Nyt voisi taas laittaa oksia maljakkoon...


















Tuli mieleeni noin vuoden takainen jonkun korkean auton irtirouhaiseman, miun 
talteen ottamani ja veteen laittamani silloisen pihamme kirsikkapuun oksan kukinta
ja siihen liittyvä runoseni. (ohos, tulipa pitkä lause!) Kas näin se meni:

Miten maltan odottaa
koko puun kukkivan
kun jo yhden kirsikkapuun oksan
maljakossa avautuneet kukat 

saavat olemassaolollaan 
näin onnelliseen
keväiseen nirvanaan 




-Una Reinman-


Eilen illalla ajelin Hanin perässä sillä vanhalla autolla kohti autopurkaamoa. Crohn on taas muutamia päiviä kiusannut entistä enemmän ja vatsani oli kipeänä. Olin päivällä piipahtanut pikku-Maman luona, samoin edellisenäkin päivänä, kun vielä pääsin tuon reilut parikymmentä kilometriä suuntaansa autolla ajellen kulkemaan. Nyt sitten ajelin Hanin ajoratoja seuraten, samalla tavoin kaarteissa kaarrellen (mies on joskus todennut miun ajavan autoa hänen laillaan)  ja samalla tiirailin bensamittaria, joka oli miltein punaisella. Ei ollut viime päivinä enää kannattanut tankata autoressukkaa...

Pihalla lojui kolarivaurioituneita ja lumen peittämiä autoja. Mie luovutin vanhan fordin avaimet Hanille joka meni edeltä purkaamon pimeään toimistoon ja minä perässä haikein mielin. Purkaamon omistaja kirjoitteli paperit valmiiksi, Hani allekirjoitti, sai käteensä 50 euroa ja lähdimme pois. Ihan väkisin minua alkoi itkettää, kun se vanha autoressu jäi sinne kun istuin Hanin viereen hänen uuteen autoonsa ja kaarsimme pois pihasta. Hani sipaisi lohduttavasti kylmää kättäni ja tokaisi, ettei auton vuoksi kannata vetistellä... Hän ei ihan ymmärtänyt että siinä samalla meni miun hetken aikaa omaamani vapauden tunne liikkua paikasta toiseen helposti.





















Lohdutukseksi sain Plantagenista 10 suloisenerikoisenihanan vaaleanpunavioletin orvokin tainta. Mie pyyhin kyyneleet pois. Tuntui että niiden heleiden kukkien myötä vatsan kipuilukin olisi hieman helpottanut ja mieli piristynyt. Voi tuota rakasta miestä!



Kohta menen kiskomaan vaaleanpunaisen pyöräni esiin varastosta ja kokeilen ovatko sen renkaat ajokunnossa. Täytyy miettiä, miten sillä voisi tuoda kotiin taas uuden säkillisen multaa...
Polkupyöränkin selästä on maailmaa ihan mukava katsella. Tosin hieman kylmempi kuin autovanhuksella ja matkan tekoon menee pidempi aika. Olen tosin alkanut haaveilla skootterista... Sanotaan ettei ole väliä päämäärällä vaan itse matkalla... Ja huomennahan on jo huhtikuu ja kevät alkaa toden teolla. Näinhän eilen jo kaksi joutsentakin lentelemässä huutaen länteen päin.







28.3.2011

Maaliskuun loppua ja sirkkalehtiä





Eräänä päivänä suuntasimme vahinkotavaroiden myymälään ja saimme mukaamme uudenuutukaiset tikapuut. Sunnuntaina mies pystytti tikapuut talon seinälle ja kiipesi ruuvaamaan irronneen räystäskourun takaisin. Hän ei erityisemmin pidä korkeista paikoista, eikä mikään ihme, en miekään, ainakaan tikapuiden päällä seisten. Painava ruuvinväännin kulki miehen mukana narun avulla, että hän sai tikkaista tukevan otteen kaksin käsin. Räystään kiinnitys onnistui hyvin, ja mies saattoi huokaista helpotuksesta. Samoin mie, tikkaiden alimmalla askeleella koko ajan sydän pamppaloiden seisseenä ja tikkaita rystyset valkoisina rutistaneena.


Mietimme yhdessä näitä pihan poiskaadettavia pihapuita. Kaatotuomion sai vielä yksi pihakuusi jonka aiemmin olimme ajatelleet säästää, mutta tarkemmin ajateltuna senkin voisi nyt poistaa samalla kun muutama muukin vanha pihapuu kaadetaan metsurin toimesta huhtikuussa. Mutta tuumitaan vielä tämän kuusen kohtaloa..

Pienestä tontista turhan paljon tilaa vievät ikivanhat (varmasti jo lahot) jäkälöityneet puut, joista osa on kuivunut pystyyn, osa haljennut pahasti ja joku makaa vaarallisesti jo talon katon päällä. Kaadettavien, vanhojen riippakoivujen oksat laitan visusti talteen, koska miulla on askartelusuunnitelmia niiden oksien varalle. Polttopuitahan me tulemme tarvitsemaan täällä koko ajan, joten mikään ei mene hukkaan näistä kaadettavista puista. Paitsi ne ihan lahoimmaat kohdat.


Sahasimme pihan kauniista hopeapajusta torson paksun jo ammoin puoliksi poikki sahatun oksan pois ja puu näytti heti siistimmältä. Minä polleasti aloitin tikkisahalla sen oksan sahaamisen mutta pian mies tuli, otti sahan ja jatkoi siitä mihin mie jäin. Pihamaa on risuinen kovien tuulenpuuskien kiskottua puista oksia sinne tänne. Keräilin oksia roskienpolttopaikalle. Näillä kovilla tuulilla ei voi polttaa yhtään mitään, ettei tuli karkaa.

Muovinen punainen, selkäpuoleltaan vihreäksi sammaloitunut postilaatikko tien reunassa oli halki ja rikki pohjastaan ja siinä postit kastuivat ja liikaantuivat. Nyt sain vihdoin luvan Hanilta kiskoa laatikon pois paikoiltaan. Laatikko oli lyöty siihen kahdella linttaan isketyllä piiitkällä naulalla... =)

Mies auttoi asentamaan lahjaksi saamamme vihreän peltisen kirppispostilaatikon irtiotetun muovisen tilalle. Lukollisen laatikon varsinainen postiluukku on aika pieni, ja minulle usein postitse saapuvat kirjalähetykset eivät tule mahtumaan siitä, jotenka joudun varmasti hakemaan postista ne lähetykset tästä lähtien. Vaan eiköhän tämä laatikko olekin tilapäinen.

Yläkerran huoneessa lakkasi vastikään (8.3.2011) ostettu kasvilamppu yhtäkkiä toimimasta. Onneksi lamppuun sai ostettaessa takuun, joten lamppu meni vaihtoon. Toivottavasti kyläläiset eivät omaa liian vilkasta mielikuvitusta, kun yläkerran ikkunasta heijastuu violettia valoa... =)

Nyt multapurkeissa on Keravan asunnon pihamaalta ja niityiltä kerättyjenkin kukkien siemeniä. Saa nähdä mikä kukka jaksaa lähteä itämään. Anopin antamista siemenistä laitoin multaan viimeiseksi neilikoiden siemenet. Hänen kellokukkansa eivät lähteneet itämään, mutta hänen antamissaan akileijoissa sekä malvoissa näkyy pieniä sieviä alkuja. Omat villiorvokkini eivät myöskään lähteneet itämään, mutta ostetut monivuotiset orvokit ovat onneksi pienillä sirkkalehdillä. Pieniä alkuja niinikään on Mallorcan reissulta mukaamme ottamissamme, multaan työntämissäni siemenissä. Onpa hauskaa seurata, millaisia kasveja niistä tulee, jos tulee...


Tässä kuvassa on vain osa multapurnukoistani... =)

Tilatuissa siemenissä on ollut sekä erinomaisesti itämään lähteneitä että kokonaan näkymättömiin jääneitä siemeniä. Mintut esimerkiksi eivät itäneet lainkaan, eivätkä ruusunätkelmät eikä myöskään koreankärhöt. Niiden olisi jo toki kuukaudessa pitänyt itää, eikö vain?

Olohuoneessa on yksi uusi koirankorvilla oleva siemen-ja kasvikuvasto, jota innoissani selailen ja haaveilen. Viime viikolla piipahtaessani Mama-armaan luona, käväisimme kaupoilla ja kirpparillakin ja kaupassa ihailin sinisten lobelioiden ainoaa siemenpussukkaa, kun muista kaupoista se on ollut jo loppu, ja niinpä Mama osti sen miulle. Sunnuntaina en voinut taaskaan vastustaa Hanin seurana ollessani, hänen ostaessaan kattoruuveja, sen kaupan siemenpussukkatelinettä vaan mukaan lähti myös (ah, vihdoin!) kelloköynnöstä ja puistolemmikkejä ynnä muuta mukavaa. Pujotin kelloköynnösten siemenet ruusunätkelmien ruukkuihin, joten jos niistä putkahtaa nätkelmiä esiin kuitenkin joskus, mikä tosin on varsin epätodennäköistä, niin molemmat köynnöstävät mahtuvat kyllä kasvamaan yhdessä, kylki kyljessä. 


Minä saan vielä ihan hetkisen nauttia siitä, millaista olisi, jos minullakin olisi auto, sillä kuun loppuun mennessä tuo Hanin vanha auto menee sitten romuttamoon, kun sitä ei kukaan ostanut. Pari päivää vielä voin ajella Maman luona ja käydä sillä autolla asioilla. Voin kuvitella hetken vielä olevani keskivertokaduntallaaja. Enkä köyhä kuntoutustukilainen... Keskiviikkona se ajamisen ilo loppuu. Miun pienillä tuloillani kun ei autoa pidetä.






24.3.2011

Vähän päivässä





Mies mittailee ihme kylmäkomeroa eteisessä. Luultavasti ulko-ovi on ollut ennen sillä seinällä, ja komero on ollut eräänlainen konttoori, jossa tavattiin entisaikaan ruokia säilyttää viileässä. Nyt kylmätila on meidän hätäapuvaatekomerona ja vaatteet olivat pakkasella hyisen kylmiä sieltä pois otettaessa.

Tai siis oikeammin miehen vaatteet, sillä hänellä on enemmän vaatteita kuin miulla. Miun vähäiset vaatteeni mahtuivat makuuhuoneessa olleeseen pieneen kaappiin, ja sinne mahtuivat lisäksi vielä liinavaatteetkin. =) Miehen jäätyä talvella saunaan viimeisenä pesulle, mie kiirehdin ottamaan kylmästä komerosta hänelle yövaatteet ja pitelin niitä takan lasiluukkujen edessä, jotta ne lämpenisivät, ennen kuin ojensin ne saunasta tulleelle kultaselleni.


Mies tahtoisi nyt tietää, mitä on komeron alaslasketun katon sisuksissa. Hän puhuu itsekseen, koputtelee, naputtelee pintoja, pohtii ja laskee. Mittanauha vilahtaa moneen kertaan monessa paikassa. Minä istun polvet koukussa sohvalla ja katselen toisella silmällä Emmerdalea ja toisella miehen puuhia. Välillä on noustava pitelemään mittanauhaa miehen avuksi ja samalla vilkuiltava televisiosta, ettei se Andy tee enempää pahaa vaimolleen...

Komeron yläpuolella menee raput, ne hassut ja vaaralliset, yläkertaan. Seinämä olohuoneen oviaukosta rappujen pieleen on pidempi kuin minun pituuteni. Mies kiskoo irti muutamasta paikasta rimoja ja astinlautaa rappusista. Hän tahtoo tietää mitä nekin ovat syöneet. Alta löytyy puhallusvillaa. Hän nappaa irti pienen laudan paneeliverhoillusta rappujen seinämästä. Samasta tilasta, mutta eri tavalla ja eri kohdasta ovat raput ennen vanhaankin yläkertaan menneet, ennen tuota viimeistä remonttia joitakin vuosia sitten. Me taas aiomme siirtää raput kulkemaan ihan toisella tavalla. Irtirevästyn paneelin alla on vanhaa seinää ja tervapahvia. Olohuoneen puoleiselle sisäseinälle on naulattu lastulevyä. Sillekö minä täällä oireilen? Lastulevyä on löytynyt aika monesta paikasta täällä...




Mies aukoo rappujen vieressä sijaitsevan sähkö"kaapin" luukun ja tutkii kookasta aukkoa. Minäkin kipitän uteliaisuuksissani kurkistamaan. Itse en ole vielä koskaan saanut auki tuota luukkuviritelmää omin avuin, vaikka yrittänyt kyllä olen. Olen pelännyt koko seinämän paneeleiden romahtavan, jos kiskon luukun irti, ovat heiluneet sen verran pahasti...

Kurkistan sisään luukusta, jossa edelliset asukkaat ovat näköjään säilyttäneet myös tavaroita. Pölyisillä laudoilla lojuu nurin ja oikeinpäin muutama lasten pelikortti ja tussikyniä. Pohjan laudat irtoavat helposti. Puhallusvillaa on sielläkin, polyuretaania sähkötaulun ympärillä ja muovia siellä täällä. Silti rappukäytävästä selkeästi kovalla tuulella tuulee sisään ja pakkasella käytävä oli kylmänä...


Rappujen seinämään jää muistoksi pieni purettu aukko. 
Purkuremontti pian alkakoon. Vähän päivässä, paljon viikossa... 





23.3.2011

Minipuron lirinää




Kevään tulon huomaa siitäkin kun vettä menee kenkiin ja sukat kastuvat. Kivirapuilla oleva kynnysmatto on suojasäällä koko ajan litimärkä, koska lumet toivat katolta mukanaan puolet räystäskourustakin joten vesi lirisee nyt katolta suoraan rappusille. Matto pitää tämän tästä heittää rapun kaiteelle valumaan.

Kuivuessaan tarpeeksi kynnysmatto onkin seuraavaksi tuulen leluna jolloin tuuli vie sen mukanaan joko pihaan tai heittelee sen rappusille poikittain. Ovikranssin tuuli nappaa mattoakin useammin mukaansa mutta sinnikkäästi mie haen kranssin ja laitan sen oven naulaan takaisin. Kisailen tuulen kanssa.

Koetan paukutella pihan jääkerrokseen rautakangella ojia vedelle jotta se vaeltaisi vapauteen pihalta lojumasta ja kenkiä kastelemasta. Rautakanki alkaa käydä pian painavaksi ja otan hieman kevyemmän rautalapion avuksi ja niin niitä pieniä ojia syntyy.

Aloitan pikkuojat niiden loppupäästä ja avaan ihan viimeiseksi lätäkön reunaman, jotta pääsen katselemaan kuinka vesi juoksee uutta solaa pitkin purona kohti alavampaa maata ja jo madaltuneita lumikinoksia. Pian lätäköt alkavat huveta silmissä ja aurinko lämmittää pihan jäätiköstä lisää sulavettä.

Tulee hinku tehdä minikaarnaveneitä seilaamaan minipurosissa...



Hiukan sinistä ja valkoista


Hän on Late lammas, ja hän odottelee pääsiäistä, 
ilman pienintäkään pelkoa pääsiäisherkuksi joutumisesta. ♥ 
 
Haaveilin vuosien ajan ikiomasta lampolasta,
mutta tämän lähemmäksi en taida sitä haavettani päästä. =)




Vaan minä sitten kuitenkin menin ja toteutin yhden haaveeni eli ostin tämän kuun viimeisillä rahoillani (heh, taas tiedossa kolme rahatonta viikkoa, koska jo aiemmin tässä kuussa maksoin erään suuren ja 12v roikkuneen lainan pois...) ne kaksi kaunista puutuolia ja pikkuisen pöydän, joista jo aiemmin jotain kerroinkin, kun ne sopivat pikkutalon keittiöön mielestäni paremmin kuin hyvin.   

Nyt saimme vihdoin poistettua pihamaalle sen metallijalkaisen varpaidenmurskaaja-mosaiikki-puutarhapöytämme, joka toimitti tähän saakka keittiöpöydän sijaisuutta. Nämä kalusteet mahtuvat tulevan remontinkin aikana olemaan pikkuruisessa talossamme, luulen ma. Niin, tämä on niin pieni talo, ettei täällä voi olla mitään suuren suuria tavaroita eikä huonekaluja.

Keittiöremontin jälkeen keittiössä tulee olemaan enemmän tilaa ja otamme takaisin käyttöön vanhan, nyt varastoituna olevan ison ruokapöytämme, jotta keittiössä olisi tilaa useammallekin ruokailijalle istua samaan pöytään kanssamme.  
Tämä pieni pöytä kyllä löytää sitten oman paikkansa jostakin muualta talossamme.






Kiitoksia Savisudille! =)





Savisuti lähetti iloisen tunnustuksen blogilleni. Kiitos Savis!

Tässä pitäisi nyt sitten kertoa vahvuuksistaan, mutta tuntuu ettei minulla ole sellaisia lainkaan...? Olisiko se miun vahvuuteni jonkinlaista positiivisuutta? Kykyä nähdä joka asiassa jotakin hyvää. Kykyä katsella maailmaa hiukan erilaisin silmin? Onko usein esiin pilkahtava intuitio vahvuutta? Haaveilu nyt tietenkin on yksi oma juttuni mutta onko se vahvuus vaiko heikkous, joita myös piti luetella? Heikkouksiani on herkkä sieluni, joka saa minut itkemään vaikka surullista piirrettyä lastenohjelmaa katsellessa... Vai onko sekin sittenkin vahvuus, tiedä häntä. =)

Tämä tunnustus piti jakaa eteenpäin, vaan enhän mie osaa päättää kuka olisi erityisesti sopiva tämän tunnustuksen saajaksi, koska ne blogit joissa vierailen, ovat kaikki kauniita ja ihania blogeja ja niiden kirjoittajat kauniita ja taitavia bloggaajia. =) Mutta ole hyvä ja ota sinä tämä tästä mukaasi...


21.3.2011

Raksa-messupäivän satoa



























Lauantaina meni reilut viisi tuntia Lahdessa
Raksa-messujen tarjontaa katsellessa ja
halleja kierrellessä. Tietenkin meikäläisen silmät
löysivät kauniita kukkasomisteita kuvattavaksi,
kuinkas muutenkaan.



























No juu, oli siellä silmänruokaa muissakin asioissa
kuin somisteissa. Oli ihania keittiö-
ja säilytysratkaisuja...




















Oli supersiistejä ja upeita tasoja, pintoja, tapetteja, takkoja,
tuotteita, ideoita, tarjouksia ja kilpailuja.



Hani voitti yhdessä kilpailussa
meidän remotille varsin tarpeellisen
ja tervetulleen sähköön liittyvän
pienen palkinnon.






-Kuvassa karkkiaski, jollaisen sain miekin. =)




























Esillä oli myös hempeitä ja herkkiä tuotteita,
kuten nämä hollolalaisen Sini Loukon
ihastuttavat taidelasityöt.





















Sinin suloisia lasitöitä löydät tästä
kuvassa näkyvästä osoitteesta.

























Narsissit loistivat pikkuaurinkoina
siellä täällä messuhalleissa.






















Viisi tuntia meni hujauksessa, kunnes jalat jo
tulivat kipeiksi ja masu huusi ruokaa,
ja etsimme ruokapaikan,
joka onkin sitten jo ihan toinen juttu... =)






























Vaan tämänkin ohjeen kun aina muistaisi... =)





18.3.2011

Kevätaurinko sulattelee



Nuohooja kävi viimein, eikä tällä kertaa ollut onneksi 
vaarassa pudota katolta. Savuhormi oli ok kunnossa, 
paitsi että piipun ylimmät tiilet voitaisiin uusia. 
Olohuoneen takka oli vähiten kerännyt itseensä nokea. 
Se kun on uusin näistä tulipesistä. 
Noissa kahdessa muussa oli vähän huomauttamista 
mutta nepä taitavat muutenkin mennä vaihtoon.



 

Kun nuohooja imuroi katolla savuhormia
minä kuuntelin yläkerrassa hormin hassua imurin huminaa 
ja ihailin kymmeniä multapurkkejani joista pilkistää vihreää. 
Katselin niitä kamerankin läpi mutta ne eivät ole 
vielä kovin kuvauksellisia. 
Kasvakoon nyt ressukkaiset. =)

Kun nuohooja imuroi yläkerran pönttöuunia, 
mie kipitin pois tieltä alakertaan kamerani kanssa 
ja kuvailin keittiössä eilen Maman luota saamiani 
muratin oksia joista saan kesäksi ihanasti monta 
ruukullista kesämuratteja pihalle.



Ruokakaupasta oli pakko ostaa kainaloon 
kotiin vietäväksi, sininen ruukullinen helmihyasintteja, 
kevättä juhlistamaan.
Valitsin mukaani sellaisen ruukun, jossa oli enemmän 
nuppuja kuin auenneita kukkia, että ilo kukista kestäisi kauemmin.

Ihmeellisesti se olisi kevätpäiväntasaus jo 
ensi viikolla. Pitkä kylmä talvi alkaa olla takana. 



Eliaksenkukka kurkistelee keittön ikkunasta 
tuota vahvaa valoa, lumikinosten sulattelijaa.


PS: Viikonloppuna kävimme kurkistelemassa Apen
harrastetiloissa, kuinka kylpyhuoneen peilikaappi sekä
allaskaappi valmistuvat huimaa vauhtia,
-ja wow- ne olivat upeat!

Niitä odottaa kotona jo konjakin sävyinen
puuvaha ja kahvat allaskaapille...
On se Appi taitava!




9.3.2011

Tuulisena päivänä...

Tyhjennän tuhkat kaikista tulipesistä ja vien varovasti ulos, mutta tuulenpuuska saa minut kiinni ja pöllyttää tuhkaa sinkkiämpäristä ympäriinsä niin, että miun täytyy pitää silmiä kiinni. Samalla hiukseni muuttuvat tuhkasta tahmeiksi ja pihatakki on nopeasti pesua vailla. Tuuli huuhtoo taloa innoissaan ja puhtaisiin tulipesiin onkin pakko laittaa puita palamaan että saisi lämpöä kylmenevään tupaan...



8.3.2011

Remonttisuunnitelmia näytöllä


Puolison tietokoneen näytöllä on 3D:nä Pikkutalon alakerran remonttisuunnitelmalla muokatut huoneet. Näitä virtuaalikuvia myö pyöritellään iltaisin ja suunnitellaan lisää niin, että Hani piirtää ja mie visioin. Keittö näyttää koneen ruudulta kurkisteltuna toimivalta ja mukavalta, samoin kylpyhuonesuunnitelma. Muut huoneet ovat vielä hiukan vaiheessa.

Mies suunnittelee myös autotallin ja tekee tonttipiirroksen jossa on jo uusi talli sekä purettava piharakennus ja kaadettavien puiden paikat, lähettäen kuvan kaupungin rakennusasioista päättävälle. Hän saa puhelimitse seuraavana päivänä myöntävän vastauksen. Tarvitaan vielä autotallin rakennuspiirustukset ja nekin kohteet alkaisivat rullata eteenpäin...



Kylpyhuone ja sauna saivat uudet tuuletusräppänät, vanhojen ja rikkinäisten tilalle, ihan oikeasti. Muuten ei tunnu tällä hetkellä tapahtuvan kummempaa uutta remonttirintamalla, kuin virtuaalisesti.

-Mutta hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty?

Pajun kis-kis-kissoja

...



Pajunkissat ovat jo täydellisiä... 


Väärä roskalaatikko

Istun yläkerrassa kirjoittamassa ja kuulen kuinka roska-auto pysähtyy kohdalle ja pian roskiksemme kolisee auton syövereissä. Kurkistan ikkunasta ihmetellen, koska edellisestä roska-auton käynnistä on vain kaksi viikkoa. Auton piti käydä meillä vain kerran kuussa. Kuljettaja on palauttanut jäteastiamme jo paikoilleen ja lähtee pihan perälle noutamaan toista jäteastiaa, jonne keräämme poltettavat jätteet, ja minulle tulee niin kiire avata ikkuna että heikkotekoinen ulommainen lasi on pudota alas pihalle. Huudan ikkunasta läpi roska-auton kovan melun, ettei sitä laatikkoa saa ottaa! Mies jatkaa harppomistaan ja mie kiljun saman uudestaan kovemmin jolloin mies vilkaisee ensin ovelle, sitten ympärilleen ja viimein yläkerran ikkunaan ja pysähtyy katsomaan. Huudan vielä kerran käsiäni ikkunasta Kermit-sammakon lailla huitoen, ettei toista laatikkoa tarvi tyhjentää. Selitän, että vain sekajäte viedään ja sekin vain kerran kuussa.
-Eikö tuota toista astiaa tyhjennetä sitten ikinä, mies ihmettelee.
-Ei, kiitos, me tyhjennämme sen itse, kiljun ikkunasta.
-Okei, selvä, muutan tiedot tilauslistaan, kuuluu pihalta.
-Morjens, mies hihkaisee ja harppoo autolleen ja mie jään tappelemaan ikkunan kanssa, joka ei halua enää mennä kiinni.

Myöhemmin päivällä vien sen toisen jäteastian puuliiteriin, pois pihasta ja näkyvistä. Viedään sinne sitten ne palamaan menevät paperit ja pahvit.

Kevään airuita
















Tällaisia kevätnäkymiä odotellen
katselen multapurkkejani
joista pursuaa jo hieman vihreää...



...

Toiveita pihakukiksi

 Ah, upeita sormustinkukkia mie tahtoisin... 



 Valkoisia ja pastellisävyisiä... 



 Varjoliljaa tällaisenä vaaleanpunaisena sekä valkoisena... 



 Pehmeitä pastellinvärisiä orvokkeja... 



ja tietenkin paljon tulppaaneja 
kurkistelemaan reilun vuoden päästä 
pihan kaikista sopivista paikoista... 


...

6.3.2011

Kakkua ja kukkia



 Lauantaiselta kaakku, kukka ja lahja-päivältä Laten vanhempien
tuoma herkän keltainen tulppaanikimppu. 



Aluksi ruokimme vieraat keitetyillä perunoilla ja tunteja muhineella kermaisella 
possun- ja naudansuikalekastikkeella. Jälkiruuaksi oli kahvia ja kakkua. 
Tässä Prinsessakakku, jonka teossa Miihkalin tyttöystävä Satuliini auttoi.
Oli meillä sellainen tavallinenkin mansikkakermakakkunen joka loppui aika nopeasti... 
 
Satuliinilla itsellään on tänään, sunnuntaina, syntymäpäivä. 
Onnea vielä siullekin! ♥ 




Hanin antama hehkuvan punainen tulppaanikimppu.
Pöydällä kirppislöytö muutaman vuoden takaa, 
punaisella kirjottu ristipistoruusupöytäliina.


Lasten tuoma värikäs tulppaanikimppu!




Oi mikä ihana kukkapaljous!  ♥ 

Ikinä ennen en ole saanut yhdellä kertaa näin paljon kukkia! Näissä kukissa oli kyllä Nunnukka-tyttärellekin osansa, hänkin kun oli saman päivän päivänsankari kanssani.  
♥ 


Tulppaaneja oli kaiken kaikkiaan yhteensä 60 ja lisäksi Hanin velimies uusine tyttöystävineen (meni kyllä hiljattain naimisiin, mutta erosi äkkiä ja pian löysi uuden???) toi mukanaan Eliaksen kukan, joka on kyllä mukana tässä alimmassa kuvassa mutta ei paljon värikkäästä iloisesta kukkamerestä näy.
-Toivottavasti osaan hoitaa Eliasta sitten oikein.

Laten äiti toi löytämiään ihania vanhoja kahvikuppeja lautasineen kuppikokoelmaani, ja hauskat uudet Muumi-mukit sekä miulle että Hanille ja lahjakassin Nunnukalle. =) 

Jo aiemmin viime viikolla piipahti luonani kaffeella Mama, tuomassa synttärilahjoja sekä miulle että Nunnukka-tyttärelle. Mie sain mm ihanan alusasusetin, rakastamaani Da Capo-suklaata ja lukemista! <3


Pikkusisko lähetti miulle tämän maailman kauneimman käsilaukun!
Kiitos Lil-sis!


Kiitos kaikille vierailijoille, niin kaksi kuin nelijalkaisille.  
Nunnukka-tytär pitäisi tulla käymään ensi viikonloppuna 
ja hän saa silloin tuon oman lahjavuorensa. =) 



PS: En osannut hoitaa Eliasta. Se oli luultavasti saanut kylmää jossain vaiheessa kulkuaan meille...
...


4.3.2011

Valkoisessa ripaus vaaleanpunaista









Ylin, ylioppilasneilikka, on kuvassa vain näön vuoksi,
sillä toivon ettei tästä pihasta sellaisia nouse. =)


Mutta en laittaisi pahakseni lainkaan jos joku näistä pihan ruusupuskista olisikin vanhanaikaista vaaleanpunaista ja tuoksuvaa lajia...
Valkoiset ruusutkin ovat kauniita, yksinkertaisina tai juhannusruusuina...
Kellokukkiakaan ei voi koskaan olla liikaa...