Translate

31.12.2011

1 vuosi Pikkutalossa




Muistan hyvin sutkoht väsyttävän päivän vuosi sitten, kun suuri kuorma-auto oli lastattu Keravan yhdessä lähiössä täyteen muuttotavaroita valmiina matkalle uuteenvanhaan kotiin, jota iltaisin ja viikonloppuisin olimme käyneet jo monen monta kertaa siivoamassa muuttokuntoon.

Ensin sinä päivänä kyllä piti lähtöpaikan pihassa tehdä paljon lumitöitä, että auto saatiin mahtumaan pihaan niin, ettei siitä ollut haittaa muille asukkaille. Jäälyhtyni olin vienyt pois siitä pihasta, melkein kaikki, naapurin iloksi, tai joksikin... Pakkanen rutisi mutta hiki siinä tuli kuitenkin tavaroita autoon lastatessa.

Kaappeja olin tietenkin pessyt jo niitä tyhjentäessäni ja siivonnut sitä mukaa kun muuttolaatikoita täyttyi. Viimeinen lattioiden imurointi ja pesu jäisi iltaan, joilloin tulisimme uudelleen vielä kerran tähän osoitteeseen katsomaan, että kaikki varmasti tuli mukaan.

Muuttoauto hörähti käyntiin ja me sen muassa omalla autollamme, suuntasimme ensiksi syömään jotakin lounaaksi Mäntsäläläiselle huoltoasemalle. Siitä matka jatkui uuden kodin pihaan jossa ensi töiksemme pääsimme jälleen yllättäin lumitöihin, että muuttoauto ja muut autot saataisiin pihaan.

Yhdet muuttoapulaiset olivat luvanneet mennä talolle ensimmäisinä kolaamaan pihasta lumet, mutta he eivät olleetkaan vielä tulleet. Kuorma-auto ehti olla jonkin aikaa ohikulkevalla maantiellä, ennen kuin pihaan saatiin riittävä pläntti sitä varten. Ja siitä se sitten alkoi, tavaroiden lastaaminen sinne tänne, taloon ja piharakennukseen.

Näin jälkikäteen tiedämme, ettei esimerkiksi saviruukkuja, joihin olin istuttanut tulpaanin sipuleita, olisi kannattanut viedä yhdeksikään yöksi puuliiteriin. Eikä silloista suurta keittiönpöytäämme, koska liiteri oli ihan hirmuisen myyräpopulaation valtaama, mutta mepä emme tienneet sitä. Sekä sipulit että soikea puupöytä, josta kovin pidin, olivat sen säilytyksen jälkeen entiset.

-Siksi meiltä yhä uupuu kunnon pöytä Pikkutalon keittiöstä ja täällä on pöytänä vaan tuollainen pikku lintulauta. =)

Auton purettuamme, kahvit juotuamme suunnistimme takaisin Keravalle siivoamaan vielä kaikki putipuhtaiksi ja Late irroitteli loput lamput katoista yms... Välillä vikuilin keittiön seinästä kelloa ja siivosin paikat tuoksuviksi.

Paikkaan josta muuttaa pois, 
pitää aina jättää puhdas jääkaappi, ja sen ovi auki, 
puhdas liesi sekä uuni, (ne voi mainiosti ja mielellään puhdistaa 
jo hyvissä ajoin ennen muuttoa) ja puhtaalle uuninpellille laitetaan 
puhdas leivinpaperi seuraavaa muuttoväsynyttä ajatellen. 
Kylpyhuone jätetään siistiksi 
ja vessapaperia pitää jättää 
seuraaville muuttomiehille ja naisille. 
Ei se rulla talouspaperiakaan ole pahitteeksi siellä kylpyhuoneessa, 
samoin ainakin nestesaippuan loppupullo... 
saavat pestä seuraavat muuttajat käsiään.
Jos talossa on astianpesukone, jätä siivouskaappiin muutama pesuaineannos. 
Saavat pestä ensimmäiset koneelliset muuton jälkeen ihan rauhassa, 
ettei tarvitse heti juosta ostamaan pesuainetta. 
Tai jätä kuivauskaappiin uusi tiskiharja... 
Lattia imuroidaan (vielä kerran) ja pestään viimeiseksi ihan puhtoiseksi, 
niin ettei seuraavan tarvitsisi kuin laittaa omat tavaransa paikoilleen. 
Vie kaikki roskat pois, jättäen yksi tyhjä siisti roskapussi seuraaville 
jo mahdollisesti omalle paikalleen. 
Pieniä juttuja poismuuttajalle, 
mutta helpotuksenhuokaus 
uudelle siihen asuntoon tulijalle. 


-Ja samalla vahingossa viedään yksi tärkeä pussukka roskiin, joka sisälsikin yhden kattolampun tarvikkeineen...
-Ja unohdetaan se keittiön lasinen kello sinne keittiön seinään ja tiputetaan sovitusti avaimet naapurin postiluukusta, hän kun oli sen vuokraisännän kaveri. Pääsevät tutkimaan ollaanko kuinka huonoon kuntoon jätetty paikka. Vaan päin vastoin, mepä olimme jopa maalanneet siellä seiniä, korjailleet listoja yms yms yms, eli koskaan en/emme ole jättäneet yhtään huoneistoa jälkeemme huonompaan kuntoon kuin mitä se on ollut sinne muuttaessamme.

Unohtunut keittiön kello saatiin sen avainnaapurin avulla parin päivän päästä pois asunnosta.
Tuolla se raksuttaa Pikkutalon seinällä.

Vuosi sitten emme jälleen tänne Pikkutalolle ajellessamme jaksaneet mitään muuta enää tehdä, kuin valjastaa petivaatteita mustista säkeistä esiin ja tehdä kaksi petiä itsellemme, joihin sitten viattoman unta nukkumaan rojahdimme.

Tippaakaan yöllä ulkona paukkuvista raketeista välittämättä me heräsimme tammikuun ensimmäiseen päivään vuonna 2011 talossa, jossa on jo aikalailla muutoksia ehtinyt vuodessa tapahtua...







29.12.2011

Sateelta suojassa
















Vettä sataa jälleen parhaillaan mutta onneksi se joulun ihme
eli aattona taivaalta hiljaksiin leijaillut lumi tuli ikuistettua
tästäkin pihasta. =)

Tosin se sittemmin suli pian pois seuraavan päivän vesisateissa,
ja sen seuraavan päivän myrskyt vähän muotoilivat meidänkin
pihaamme. Onneksi ei mitään kovin vakavaa kuitenkaan tapahtunut.
(Koputtaa varovasti tuvan vanhaa tukipuuta...)  =)

Keittiön kamiinassa palaa tuli ja nappasen siitä kohta kattilasta
murukahviini kuumaa vettä ja hetken vielä lekottelen, ennen kuin tarraan
kiinni pölynimuriin ja puhdistelen huoneet, jotta loput Murusista
saavat tulla viettämään joulua, osa 2 ja uutta vuotta, osa 2012.

Jospa imuroimisen jälkeen aloittaisin perunateatterin.
Ei kannata kertoa mitä niistä teen, koska muuten Muruset tietävät
mitä mie taas täällä kokkailen. Ihan vaan home cooking.
-Tai siis, äsh, tuo taitaa olla tässä talossa pahasti sanottu! =P
Olkoon se siis ihan vaan suomeksi kotiruokaa. Ei äitien tekemää vaan ihan
miun omaa, joka toivottavasti täyttää vatsaa ja poistaa pitkän matkan väsymystä.

Pelkkä kardemummaa uuninpellille ja vaniljasokeria lattialle imuroidessa, ei
tuo tähän taloon kodikkuuden tuntua. Pakkasessahan oli vielä torttutaikinaa,
jonka voisi paistella tortuiksi. Noista hurjan happamiksi osoittautuneista
jouluomenista voisi tehdä jotain omppupiirasta tms ja kiisseliä. Omenakiisseliin
mukaan muutama kanelitanko kiehumaan mauksi... mmm...

Se vaniljasokerin kaato ennen imurointia lattialle nyt olisikin
oikeastaan mukava idea.
Ainakin imuri edes tuoksuisi hyvälle työn tuoksinassa. =)

Lähdenpä tästä siis mars sisätöihin...  Moiks! =)



28.12.2011

Voi taivas!


Nimittäin minun perhettäni, sukuani
ja rakkaitani! 
Kyllä he taitavat meistä pitää 
ja ajatella meistä lämpimästi. 
Mutta kyllä mekin heistä! 


Mamani, Pikkusiskoni ja Pikkuveljeni muistivat lahjoin Latea ja minua, 
sekä myös noita jo muualla asuvia Murusia, ja jopa heidän mielitiettyjään. <3 <3 Oi. <3
Heiltä saapui rasioittain Da Capoja ja muita suklaaherkkuja nautittavaksi, ihania paksuja kirjoja luettaviksi, villasukkasia jalkoihin puettaviksi, suloisia pikareita ja lempeää viiniä niistä siemailtavaksi, yms. 




Murusille saapui... hmmm... enpäs kerrokaan 
koska osalla heistä on vielä lahjat saamatta. =P 


Meille ilmestyi mm hauska puinen kukkokyltti keittiön seinälle aamujen piristyttäjäksi, 
kallis ja kaunis kynttilälyhty olohuoneen hohtavaksi valkoiseksi kaunistajaksi, valtavasti tuikkukynttilöitä lyhdyissä polteltaviksi ja paljon, paljon muuta! 

Suuret sydämelliset kiitokset teille kaikille. 
Met olemme taas olleet siunattuja. <3 


Ja entäs sitten itse Muruset!
Esikoinen toi jo lahjat nimittäin muidenkin sisarusten puolesta. 
He olivat tuhlanneet meihin taloremontin köyhdyttämiin ihan kamalan osan opiskelijan rahojaan niin, että meitä ihan hirvitti ja samalla ihan suuresti sydämestä riipaisten liikutti. Saimme Laten kanssa valtavan, ihanan korillisen kaikenlaista herkkuja, hirrrrrrrrrrrrrmuisesti lisää kynttilöitä, muun muassa suurimman, melkein meidän pikkuruisen joulukuusemme kokoisen, siis varmasti maailman suurimman kynttilän muhkeine alustoineen! <3 sekä mm vatsani rakastamaa murukahvia, yhteistä herkkunaposteltavaa ja miun toista suklaalemppariani eli kirsikkasuklaata, ja Latellekin namia nam nam nam! =D

Muruset olivat kaiken muun hyvän lisäksi yhteisesti hankkineet  
(siis pienistä opiskelijoiden varoistaan!!!)
Latelle hänen kaihoamansa kalansilmäobjektiivin,
jollaiseen rakkaan rahat eivät olleet riittäneet,
kun tämä talo syö ja vie nyt kaiken ja enemmänkin.
Mutta mie en nyt ymmärrä, syövätkö nuoret näkkileipää
seuraavat kaksi kuukautta tai jotakin...?
Täytynee laittaa heille evästä sitten mukaan... <3

Late oli niin monesti hivellen ja tutkien ihaillut tuota objektiivia eri kaupoissa, tehnyt hintavertailuja netissä ja tyytynyt lopulta vain ihailemaan muiden kalansilmäobjektiivikuvia.
Kuvaaminen kun on meidän yhteinen harrastuksemme, kuten noiden Murustenkin.
Miten suloiset Muruset! 
<3 Kiitos te ihanat!!! <3

Taitavat miun perheeni ja lapseni kumppaneineen tuota <3 haniani paljon rakastaa.
Kyllä nämä kymmenen vuotta ovat sitoneet Laten sitkeästi
miun lisäkseni myös kaikkien rakkaideni sydämiin.<3

Edit:
Ja Nunnukka-nuorimmainen saapui vielä tuomaan
myöhemmin omat ihanat, suurimmaksi osaksi
itse tekemänsä lahjat meille kaikille muille... <3<3<3

Kiitos siullekin Muru-rakas! <3<3


Late sai töistäkin monta pulloa viiniä joululahjaksi. 
Voimme perustaa viinikellarin... =) 
-Meillä nimittäin on yhä edellisenkin joulun 
viinejä tallella. 

Mie en voi edes maistella punaviiniä, 
se huomattiin jälleen taas, kun 
kinkku uuninlämpimänä otettiin esiin 
perjantaina ja Late avasi yhden 
joululahjaviineistään ja kaatoi miullekin 
ihan tilkan. 
Kohta parin kulauksen jälkeen 
kasvoilleni nousi punainen kerros ja 
alkoi kamala migreeni, 
joka kesti pitkälle seuraavaan päivään. 
Onneksi viimeisellä migreenilääkkeellä 
lähti viimein pois aattona. 
Pitänee muistaa hankkia lisää 
migrelääkettä.

Mutta toivottavasti joillekin 
kelpaa ja sopii punaviinikin. =)


Kuvassa Laten vanhemmille
Laten mukana lähtenyt yhteinen pieni pakettimme. 
Niin ikään pullollinen hyvää punaviiniä,
suklaakonvehteja 
ja kuusenmuotoinen kynttilälyhty.

Samanlaisen paketin sai myös Laten 
siskopuoli sekä veli, hiukan erilaisen...
ja niiden vuoksi Late ajeli puoli
Etelä-Suomea... 
-Mutta kellään heillä ei kai vietetäkään
joulua lainkaan, joten emme me enää
tästä lähtien kiusaa heitä
vaatimattomilla lahjoillamme. =) 


<3<3<3
Toisillemme meillä oli kaikkein vaatimattomimmat 
mutta varmasti sydämellä ajatellut 
lahjukset. Mie annoin Latelle vihreitä kuulia 
sekä kannellisen lasisen karkkipurkin, 
jollaisesta ollaan juteltu jo tovin aikaa. =) 



Late antoi miulle kolmen euron lumisadepallon 
-mie rakastan lumisadepalloja!- 
Siinä on hopeanvärinen peura lumessa.
Sekä sain sen autoliikkeen koeajosta lahjoittaman 
ilmaisen cd:n, 
jollaista olin toki todella toivonutkin, 
ja miesrakas näki vaivaa sen hankkiakseen. 

Kertonee ehkä hiukan taloudellisesta tilanteestamme. =) 

Mutta muita halusimme muistaa 
tilanteesta huolimatta,
ja sanotaanhan että se
ajatus on se tärkein...




On olemassa vanha sanonta,
jotta hyvä antaa vähästään,
paha ei pane paljostaankaan... =P
<3



Nyt mää toivotan kaikille 
onnellista tulevaa vuotta. =)


PS:
Lauantaina, uuden vuoden aattona
ollaan asuttu Pikkutalossa 1 vuosi.


27.12.2011

Joulun tuokioita

  Olohuoneesta...

 Yläkerrasta...


Keittiö on vähän vielä vaiheessa, 
mutta toimii...




Meillä joulu tavallaan yhä vaan jatkuu, 
sillä vuodenvaihdetta saapuu viettämään 
rakkaita Murusia, joiden 
paketteja täällä yhä 
on siellä täällä 
odottelemassa... 


Lisää sukkasia...








Nämä tässä ovat
lahjoiksi saamiamme
Maman neulomia ihanuuksia! <3  

Ensimmäisenä paikalle saapunut Jake-Esikoinen sai
valita omat sukkansa ensimmäisenä, jne... =) 


Sukkasia...









Miun hassuja tekeleitäni...

24.12.2011

Jouluaatto


Eiliseen mennessä saapui joulukortteja ihanasti. Puolet siitä, mitä me lähetimme maailmalle. =) Mie niin <3 rakastan <3 JOULUN lisäksi kovastipaljon joulukortteja. Ja niiden lähettämistä. Minusta se korttikin on pieni lahja.

Ihania tosin ovat myös ne kaikki puhelinsoitoin, tekstiviestein ja netinkin kautta saamani/saamamme hyvänjouluntoivotukset. Pieniä lahjoja ja onnenmurusia kaikki. =) 

Late, joulun-inhoaja-mies ei oikeastaan olisi alunperin edes halunnut lähettää kellekään kortteja mutta sain hänetkin innostumaan korttien ostosta & niiden kirjoittamisesta kaikille yhteisille tutuillemme. -Plus sitten tietenkin erikseen omat tuttuni, juttuni ja korttini. Valitettavasti minulla ei kaikkien ihanuuksien osoitteita, mutta toivon heidän näkevän täältä blogeistani joulutoivotukset kaikille, joille ei korttia saapunut.

Olkoon teidän joulunne siunattuja valolla ja ilolla. <3

Kuvassa toisen Pikkuveljeni lähettämä ihana kortti. <3

Koska oikea, ihana Jouluruusu oli ihan liian kallis miulle 
 tein huovasta "jouluruusuja" ja 
somistin niillä olohuoneen pienen pitsiliinan...




Tyhjänä mukanamme asuinpaikasta toiseen kulkenut 
pajukranssi sai ihka oikeat omat joulupiparikoristuksensa. <3





Mie lähdin vihdoin ostamaan uusia pitkiä housuja 
näiden viimeisten & hajonneiden tilalle, 
mutta kuinka kävikään? 
Mie ostinkin keittiön ikkunalle kolme valkoista,
vielä kovin nuppuista amaryllistä 
ja jouluaaton iloksi kimpun vaaleanpunaisia ruusuja... <3 

Olen kai ihan parantumaton... =) 
Pidän sitten pitkiä kalsareita pitkiksien alla 
jos palelee 
ja ostan ne housut tammikuussa... =)


Valkoisia amoja!
<3<3<3 



Mie muuten sain kuin sainkin joululahjakseni
sen kovasti kaihoamani Lauri Tähkän uusimman. 
Late nimittäin huomasi tässä jokin aika sitten 
lahtelaisen autoliikkeen mainoksen, 
jossa koeajamalla uuden Fordin 
sai ilmaiseksi mukaansa Lauri Tähkän Polte cd:n... 

Kauppareissulla kävimme siis 
samalla tuossa autoliikkeessä, 
koeajoimme foortin joka oli varsin 
kiikkerä nykyiseen vanhaan foorttiimme verrattuna. 
Liikkeeseen palatessamme 
Late ilmoitti, ettei kauppoja kyllä nyt tullut 
ja myyjä nyökkäsi.
-Selvä juttu,
ja ojensi minulle tuon cd:n toivottaen hyvää joulua. 
Voitte uskoa kuinka miun naamani suli 
hymyyn korvasta korvaan
tuon aarteen vastaanottaessani. <3 

Kiitos <3 Late 
ja kiitos kiltti autokauppa. <3 


Ilmassa leijailee omenan ja kanelin tuoksua... <3

 Sekä eilen paistettujen 
joulupiparien sydämellistä tuoksua...



Omatekoisia joulusuklaita...
 Näitä on talletettuna myös uuden vuoden vastaanottajaisiin, 
jolloin loput Muruset tulevat kyläilemään. =)

Maailmalta saapunut lahjapaljous
on ilmestynyt odottelemaan 
olohuoneen nurkkaan tätä iltaa
ja vuoden vaihtumista heillä, 
jotka eivät nyt tänään päässeet Pikkutaloon...

Tervantuoksuinen sauna on lämpenemässä...



Meillä varmaan yhä tuoksuu 
myös eilen paistetulle kinkulle.

Pöytä on katettu kolmelle.
Latelle, Esikoiselle ja miulle. 
Kaikkien nälkä kasvaa jouluruokien tuoksusta.
Saunan jälkeen syödään. 

<3<3


22.12.2011

Tuokiokuvia ajalta ennen jouluaattoa

Eli jotain uutta, paljon vanhaa, jotain fiksattua,
jotain punaista, hieman vihreää, kimaltelevaa ja jotain valkoista... =)

Keittiön ikkunan sivuverhot on tehty vanhoista lakanoista. 
Verhotankona on itsemaalattu puutanko, niin ikään maalattuine puurinkuloineen. 
Verhokappana sentään Hobby Hallin alesta tilattu jouluinen verho.

Verhokapan yksityiskohtia. 






Ja tässä meidän minikuusemme: 

Pikkutaloon ei mahdu kovin suurta kuusta joten kuusi 
on vain pikkuruinen lipaston päälle mahtuva söpö joulupuu.
Tänä jouluna joulupuumme on koristeltu vanhasta (kannettomasta) kirjasta 
sydänpiparimuotin avulla leikatuilla paperisydämillä, jotka on ripustettu kuusen oksille vaaleanpunaisella villalangalla. <3


Sillä ei ole ihan kamalasti merkitystä, mitä koristeiden teksteissä lukee, 
koska sydämiä ei olekaan tarkoitus lueskella 
vaan katsella. =)

Tosin, tiedän, 
innokas kaiken-lukija-ahmatti ihan varmasti 
haluaisi lukea ne koristeiden tekstitkin 
ja moni esteettikko varmaankin etsii kuvioista vaikkapa joulutarinaa, 
runoja tai niin kuin tyttäreni keksi ihanan idean: nuottikirjan sivuja laulunsanoineen.<3

Itselläni ei vaan sattunut olemaan tarina-, runo-, tai nuottikirjaa, 
jonka olisin raaskinut leikata palasiksi. Edes sydämellisiksi sellaisiksi.

Onhan tietenkin aina mahdollista tulostaa jotain kivaa ja mieleistä tekstiä 
tahi nuotteja vaikkapa kellastuneelle paperille 
ja leikata haluamansa koristekuviot siitä. <3


Kuusipuumme on istutettu veteen tukevaan maljakkoon 
joka puolestaan on kätketty sinkkiämpäriin.


Kas näin.
Kuusi ei ole täydellinen,
mutta en ole minäkään. =)

Ainoina muina koristeina on tuo vaaleanpunainen prisma, 
jonka bongasin joulukoristelaatikostamme, 
sekä Pikkusiskon joskus antamasta joulu- tms lahjapaketista säästetty 
(juu, juu, kaiken kauniin voi aina säästää =) )
lahjarusetti. 

Päällystämällä kenkäkaupasta saatuja tyhjiä kenkälaatikkoja tapetilla 
saa mukavia laatikoita vaikkapa jonkun joululahjoille... =) 
Tai sitten vaan sopivia rasioita yleiseen tavaroiden säilytykseen.

Joskus Plantagenissa mukanani oli vain neljä euroa. 
Niillä sieltä kaupasta sai nämä valkoiset sydämet. 
Ne etsivät yhä omaa paikkaansa. =)
<3

Syksyllä marketin alelaarista löytynyt keväinen puulaatikko sai asukikseen 
kolme jo iäkästä pehmoenkeliäni, jotka uivat pumpulimeressä.

Vanha lääkekaappi sai somisteekseen jouluenkelin ja 
joulukoristelaatikosta löytyneen prisman. 

Olen tainnut joskus keräillä prismoja 
koska niitä löytyi mukava keko.


Tällainen paketti lähti <3 Mamalleni. 
Kolme muutakin pientä pakettia lähti maailmalle
ja vielä tuossa odottelee muutama muukin paketinnyssykkä
nimilappuineen H-hetkeä... 

Tuo kehys oli sinällään jo suloinen. 
Ostin niitä kaksi kappaletta. Toisen Mamalleni ja toisen itselleni. 
Kaikissa kehyksissä oli tuo sama ihana mustavalkoinen kuva, joka on kuin suoraan 20-luvulta.  
Jo kaupassa suunnittelin laittavani Mamalle tarkoitetun kehyksen hänen joululahjansa päälle. 

Minkähän muotoisia pipareita sitä tänä jouluna leipoisi? 
Sydämiä, kukkia, possuja, pilviä, tyttöjä vaiko poikia?

Pellinsangassa roikkuu vain osa
keräilemistäni piparimuoteista. =) 

Ai etten muka koskaan voita mitään?
Miehän voitin! 
Nimittäin Arlan lehmänmuotoisen piparimuotin. =) 

Mutta hei, 
sellaisia ruskeita maukkaita lemmyjähän ne piparit 
voisivat varmaankin tänä jouluna ollakin. 

Iskun tehtaanmyymälästä löytyi vihdoin viime viikolla kaksi kaapinovea 
avoimena ammottaneeseen kuivauskaappiin, á 8 € kpl. Värisävy on hiukan erilainen kuin vanhoissa kaapinovissa, mutta muotokieli oli nätti. Kaikki ovethan tulevat jossain vaiheessa maalattaviksi, joten ei haittane, vaikka nämä ovet ovatkin eri väriä ja mallia, kuin nuo entiset lievästi kärsineet. 

Late kiinnitti kaikkiin keittiönkaappeihin nuo 
jo viime keväänä samasta paikasta bongaamamme nätit kahvat. 
Maksoivatkohan ne euron tai pari kappale, en enää muista. 
-Siinä sitä on kauppa meidän makuumme 
ja remppatilanteeseemme. =) 


Yläkerta odottelee jo jouluvieraita 
ja toivottaa heidät sydämellisesti tervetulleiksi. 

Lipastokin sai yhden prisman. 

Pieni joulupuumme kaatuisi, 
jos tällaisen siihen ripustaisi. =)


Piha odottaa lunta...
Sillai ihan vähän, että maa vaan olisi 
valkoinen. 
Mutta ei tarvi sitten liioitella taas, 
niin kuin viime talvena. =)


Kuivattu mutta ah, niin kesältä tuoksuva 
saunavihta odottaa aattosaunaa...


Myös toinen joulukynttilöistä odottaa aattoa, 
se ensimmäinen on jo otettu käyttöön...