Translate

29.6.2015

Viemäröintiä, tuulensuojalevyjä ja lattiakannakkeita





Äsken juuri FB:iin päivitin: Remonttipäiväkirjaa; nyt kaksi viikkoa ja yksi päivä ilman kylpyhuonetta, sisävessaa, pyykinpesukonetta, lämmintä vettä, puhdasta kotia, saunasta nyt puhumattakaan... Todennäköisesti menee kuulema vielä KOLME viikkoa että nuo mukavuudet ovat meillä taas, vaikka joka ikinen päivä me kyllä kahdestaan pitkää päivää aherretaan, mies varsinkin, kun mie välillä karkailen pihan kimppuun ettei sekin varsin metsittyisi...

Mieskin laittanut kuvia remontin vaiheista ja häntä on kehuttu, kuinka hän on yksinään täällä ollutkin tosi ahkera.
Nyyh. Joka ikisenä päivänä näinä vuosina, olen ollut hänen kanssaan tätä kotiamme remppaamassa voimieni ja taitojeni mukaan. On pari asiaa joita mies jopa ei halua tehdä olleskaan koska mie muka osaan ne paremmin, kuten vaikkapa maalaus, villoitus, rappaus ja laatoitus. Saumauksesta hän ei vaan pidä, sekin ehkä jäänee minulle... Kaikessa muussa Hani on minua pätevämpi. 

Pari päivää on mennyt vähän hukkaan ensinnäkin vesisateen vuoksi, koska pihalta ei voinut hakea pressujen alta mitään koska kaikki olisi kastunut, eikä voinut esim sahata mitään sateessa sähköisillä työkaluilla...


Juhannuksena meni hyvä työpäivä hukkaan kun ei kaupat olleet auki eikä saatu lisää niitä riivatun hengityssuojaimia. Ilman niitä oli kummankin mahdoton jatkaa pölisevän maapohjan kaivamista ja roudaamista ulos. Kyllä se maa niin järkyttävästi pölisi.

Pesukonesyvennyksessäkään ei oikeastaan ollut yhtään tervettä puuta lattiassa. 
Vähän niin kuin koko märkätilojen lattia... 


Nyt lattioissa on kuitenkin jo tukiharkkoja ja laattoja ja ekoja lattiakannattimia ja 1/3 tuulensuojalevyistä on paikallaan ja viemäröintiäkin on suunniteltu takaisin paikoilleen uusilla ihanilla puhtailla putkilla.

Kukahan saataisiin sähkömieheksi? Ne pari jotka olen nähnyt näiden tämän talon remonttien aikana, ovat olleet sotkuisia, välinpitämättömiä ja huolimattomia.
Mistä löytyisi siistejä, huolellisia, asiantuntevia sähkäreitä?
Kelt-kelt-kelt-keltaisilta sivuiltako?
 

Lainaperäkärryäkin kovisteltiin meiltä jo pois eräältä taholta kahden viikon jälkeen, ja närkästyneinä kilahdettiin 
-Etkö sä ole jo valmis!?

Tässä kun ei todellakaan ollut kyse mistään pienestä pintaremontista, vaan tässä laitettiin yksi osio talosta matalaksi, katosta lattiaan jota ei todellakaan pistetä kasaan niillä vanhoilla ja viallisilla osilla vaan ihan kaikki mahdollinen uusitaan. Lisäksi koko ajan on pitänyt kuskata kaatopaikalle jätettä ja hakea rautakaupasta lisää uutta materiaalia, varsinkin kun korjaamista olikin enemmän kuin aluksi oletimme... Se betonimyllykin pitää vielä hakea... ja viedä pois...

On minun ihana Mamani kyllä luvannut meille peräkärryn lainaksi, jos tuo toinen taho tahtookin omansa pois. Tulkoon ihan itse hakemaan. Meiltä menisi kolmisen tuntia hyvää työaikaa hukkaan kärryä poisvietäessä.



Remontit ovat aina arvoituksia etukäteen.






24.6.2015

Saharaa lastaamassa











Eilen vihdoin saimme viimeisetkin ylimääräiset pölisevät hiekat pois tuosta entisen kuistin tilojen lattiasta. Nyt tilasta näkee tosiaan selvästi, miten siinä oli isot ikkunat, ja ulko-ovi fiksusti eteläpäätyseinällä. 


Myöhempi remontoija siitä sitten teki saunan, kylpyhuoneen ja eteisen ja käänsi ulko-oven katonharjan alle, itäänpäin, niin että kaikki lumet aina valuvat ensin päätalon peltikatolta tälle lisäosan katolle josta suoraan mäjähtivät betonirappusille...
Jos remontoi kesällä taloaan, pitää muistaa että se talvikin on vielä tulossa.
Meillä nyt ei enää rappujen päälle niin kovasti tipu katolta lunta tuon viime kesäisen terassin rakentamisen myötä, kun se on katettu ja johtaa lumet alas eteläänpäin.



Mutta nyt siis olemme uurastaneet reilussa viikossa märkätiloista pois ensin sisäseinät, sisäkatot, eristeet, mm PAHOLAISEN KEKSINNÖN, ELI PUHALLUSVILLAN, lasivillaa erinäisissä erikokoisissa paloissa ja suorastaan lasivillasilppuna, lattioiden ja seinien kaakelit, seinälevyt, paksut lattiabetonit, joita oli kaksinkertaisesti koko n 14 neliön alalla ja muutaman kuorma-autolastillisen betonin alla maannutta hiekkaa.


Mamani on moneen kertaan tarjonut konkreettista apuaan, mutta emme me raaskineet mitään näin rankoista töistä hänelle antaa, koska nuo ulkoraputkin todellakin ovat korkeahkot ja hänellä on jalkavaivoja yms... Myös Pikkuveli ja Maman kaveri olisivat tulossa avuksi mm lattiavaluun ja Mama kehoitti minua kutsumaan lapsetkin auttamaan talkoisiin...



Näkymä olohuoneesta märkätiloihin ja eteiseen... 


Purkaminen on jotenkin turhauttavaa. Pitää repiä pois paljon, nähdäkseen mikä kaikki on tehty väärin edellisen remontoijan toimesta. Tästäkin osiosta löytyi nyt purettuna epäkohtiakin niin kuin olimme aavistelleetkin.

Tuulettumattomaksi tehty alapohja oli ollut kostea varmaan jo rakennusvaiheestaan saakka, ja monituiset puuosat olivat tuhoutuneet ja homehtuneet ollessaan kosketuksissa joko suoraan maan tai betonin kanssa. 



Hengityssuojaimia onkin kulunut tähä mennessä jo reilut puolensataa.


Merkillisiä muovituksia löytyi hautomasta rakenteita, kostuneita lasivilloja, liian tiiviitä styroksratkaisuja jne...



Erään tällaisen masentavan päivän jälkeen kun löytyi vain lisää ja lisää hometta ja purettavaa, ja tilanne vaikutti ihan hirveän epätoivoiselta, miulta pääsi ihan kamalana hyökyaaltona suuri itku ja romahdin täysin sinne syvän kuoppamme pohjalle.
Rakas Hani saapui, nosti minut maasta siitä lysystä johon olin romahtanut, toi takaisin tähän päivään ja valoi voimia ja uskoa meihin ja yhteiseen työhömme.

-Kyllä tästä vielä hyvä tulee!! Usko vaan! Me korjataan tämä! 

Ja hän suukotti pois miun kyyneleet.... ♥♥♥♥♥ 




Hän ei enää jaksa ottaa yhteyttä asianajajaan jotta konsultoisimme uusista homeisista talon löydöistämme, ja jotta jälleen joku ylikallis asiantuntija tulisi tutkimaan, ottamaan kuvia ja pari näytettä ja jättäisi kamalan laskun käynnistään, jolla silläkin summalla olisi voinut korjata jonkin epäkohdan... 

Ei oikeudenkäynneistä ole muuta hyötyä kuin että kehnommatkin asianajajat saavat niistä mahtavaa tuntipalkkaa...

Mutta me korjaamme tämän. Me puramme pahan pois. Me rakennamme tilalle uutta, tervettä ja puhdasta. Teemme kaiken hengittäväksi ja samalla ehjäksi, pienen rintamamiestalon pitkää elämää vuosikymmenillä jatkaen. 










23.6.2015

Juhannus pahuksen roskalavan kera



Näiden lattioiden betonikerrokset piti hakata raaálla käsivoimalla ja hakulla ensin pienemmiksi palasiksi ja sitten palat väännettiin rautakangella ja sorkkaraudalla irti alemmasta betonikerroksesta ja roudatiin pihalle. Joka ikinen murunen betonia oli tiukasti kiinni talossa ja pisti hanttiin irroitustaan... Ensimmäisen betonikerroksen alla oli toinen, vielä paksumpi kerros, ja jossain näiden kahden välimaastossa kulki ei-toimiva lattialämmityskaapeli ja muutama kerros raudoitusverkkoa, hankaloittamassa purkamista.



Sitten lohkare ämpäriin tai sementtiämpäriin ja
pihalle ämpärin kanssa, kippaus kottikärryyn
ja kun kärry oli täysi se kipattiin lavaan.




Siirtolava niiden betonimöhkäleiden poisvientiä varten tuotiin kun olimme minun hammaslääkärissäni, ja jätettiin väärään paikkaan.

Oli tarkoitus että se jätetään lähelle terassia, joten voisimme terassilta pudottaa betonipalat yms sinne. Hani ei suostunut soittamaan jätelavan tuoneelle jotta tulisiko hän laittamaan lavan oikeaan paikkaan.
Lava jäi siis kauas, ja jokaikisen murikan olemme siis kiipeilleet hiukan korkeiksi jääneissä terassinrappusissa edestakaisin miljoonasti...

Hani nyrjäytti nilkkansa niissä samaisissa rapuissa toisena remonttipäivänämme.


Lava piti viedä pois viimeistään perjantaina, juhannusaattona, alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Mutta me saimme rehkittyä raa'alla voimalla sen täyteen jo torstaina ja mies soitteli roskalavamiehelle joka oli kuulemma jo kolmelta torstaina lähtenyt juhannuksen viettoon... Niinpä roskalava jäi iloksemme juhannukseksi... Mitä jos meille olisi vaikka joku ollut tulossa jussiksi?

Koska lava oli keskellä pihaa, ei perjantaina, aattona, jolloin mm rekkamiehet yhä olivat töissä, päässyt kukaan tuomaan tilattuja, kaivattuja uusia rakennusmateriaaleja pihaamme, vaan joiltakin oli pakko pyytää, josko toisivat sitten maanantaina kuormansa.

Maanantainakaan ei juhannusjuhlija ottanut mitään yhteyttä eikä hakenut lavaa pois.
Tiistaina Hani otti vihdoin itse yhteyttä lavantoimittajaan joka lupasi illalla hakea lavan...


Siihen mennessä meidän oli pakko ottaa vastaan jo mm erittäin kookkaat ja painavat kylpyhuonekipsilevyt, jotka oli ihanasti kyllä pakattu sateenkestävään pakkaukseen, mutta koska sitä lavaa ei saanut kokonaisena millään roskalavan ohi lähemmäs pihaa, meidän oli pakko pyytää kuskia jättämään se portille, avata hyvin pakattu paketti ja kantaa jättilevyt kahteen pekkaan lähemmäs remonttikohdetta ja koettaa suojata ne pressuilla parhaamme mukaan.

Samoin kävi betonisäkkien kanssa. Nekin oli pakattu mukavasti mutta nekin piti siirtää ja uhrata vähiä voimiaan ylimääräisiin töihin. Nekin piti kantaa suojaan muualle. Pahuksen roskalava!!!

Minusta tuntuu, että käsivoimat ovat joko kasvaneet
tai sitten kadonneet, kun yli viisi tonnia raahasimme
roinaa kaatopaikkakuormaankin plus ne kaikki
puujäte- ja maapohjan hiekkakuormat...

Toivottavasti roskalavakuski ei laskuta viidestä ylimääräisestä päivästä, 
jotka eivät todellakaan johtuneet meistä.

Purkaminen on ollut rankkaa kahteen pekkaan... 


16.6.2015

Puhallusvilla on paholaisen keksintö!







Emme tykkää puhallusvillasta. 
Sitä on hirveää purkaa pois rakenteista, 
sen erityisen pölyävyyden ja hengitykseen käymisen vuoksi. 
Se tukkeaa hetkessä hengityssuojaimen, 
ja silmälasit, ja menee piilolinssien alle silmiin... 
Se ei tee hyvää astmaattisille keuhkoille.  
Se yskitti ihan väkisin
vaikka oli kunnollinen hengityssuojus...

Tämä pöly menee kämpän jokaiseen nurkkaan ja soppeen, 
vaikka kuinka muovittaisit ja suojaisit oviaukon muualle taloon... 





Välikattoon oli edellinen remppaaja tunkenut niin lasivillan paloja 
kuin puhallusvillaakin. 

Kattopaneelien takana ei ollut tuulensuojalevyä, 
vain muovi jonka päällä lasi- ja puhallusvilla nökötti. 
Sen sai tiputettua sieltä helposti. Mutta ei se kyllä lämpöä ollut antanut, 
eikä eristänyt taloa...











Tämä on ihan tavallisen oravan skeidaa. 
Yksi orava tykkäsi nukkua tuolla välikatossa,
ennen kuin ulkoseinäremontissa 
sen reitti sulkeutui.


Eipä ihme että vesiputket joka talvi jäätyivät. 
Niiden ympärillä oli vain lasivillan palasia 
ja hiiret jne olivat tykänneet asustaa lämminvesiputken vieressä... 






15.6.2015

Vanhat eristeet esissä purkutöissä


Märkätilaremonttimme alkoi saunan, kylpyhuoneen
ja eteisen seinien repimisellä 12.6.2015.

Seuraavaksi poistetaan eristeet välikatosta ja seinistä
ja sitten alkaa rankin osuus, eli betonilattioiden
purku, lopuksi maa-aines poistetaan maavaraisten
lattioiden alta ryömintäkorkeuteen saakka.

Jätelava odottaa jo pihassa... 

Saimme rukkasia ennen remonttia pojilta. 
Nämä olivat kyllä tarpeen. 
Kiitos pojat! 


Sorkkarauta ja kunnon rukkaset olivat meidän purkukavereita. 

Joka ilta piti aina siivota työmaa, jotta ihan hirveästi ei törkyä kulkeutuisi 
mukanamme muualle taloon... 



Hmmm... lasivillapaketin päällysmuovilla
päällystettyä villaa eteisen seinissä... 


Saunan höyrysulku oli rikki monesta kohtaa... 

Lauteilla, päiden yläpuolella olleen räppänän taustaa...



Vanha vesivaraaja.

Vanhaa kaakeliseinää pesuallaskaapin luona. 
Peilikaappi on jo otettu pois. 
Kalusteet menevät uudelleen vahattaviksi 
pihalle tai terassille... 


Suihkunurkkaus ennen... 

Hani ehti murjaista suihkuverhotangon tuosta seinästä 
pois ennen kuin ehdin kuvata.